VILLIVUOKON VIRVATULI X FROSTY MORNING’S NAOISE
(26.3.2016)
Elotulen Liekki: Male Elotulen Loimu: Male Elotulen Lumo: Female Elotulen Loiste: Female
Minä
Tervetuloa sivuilleni!
Olen Hertta Pirkkalainen, Savon Pariisista, Joroisista. Opiskelin ja työskentelin pitkään Viron Maatalousyliopistolla tuotantoeläinlääkärinä Tartossa, mutta tällä hetkellä olen asiantuntijatehtävissä tuotantoeläinpuolella Seinäjoella.
Metsästykseen olen kasvanut, pienestä tytöstä pitäen isän mukana hirvimetsällä kulkien. Lapsuudenkodissani meillä oli karjalankarhukoiria, jämptejä ja kultainennoutaja.
Opiskeluaikanani heräsi idea pienikokoisesta metsästyskoirasta, joka kulkisi helposti matkassa mukana, ja jonka kanssa pystyisi harrastamaan monipuolisesti. Otin sattumalta Ulla-Marja Ruistolaan yhteyttä ja hänen suosituksestaan päädyin kysymään metsästyskaveria Ruotsista. Samana kesänä, vuonna 2007, palasinkin Ruotsista punainen käyttöcockerinarttu Tinka kainalossa.
Tinkan kanssa tein varmasti kaikki aloittelijan virheet! Tinka oli, onnekseni, erittäin itsenäinen koira ja opetti minut metsästämään lintuja. Tinkan kanssa päädyin myös osallistumaan spanieleiden metsästyskokeisiin, yhtenä ensimmäisistä käyttöcockerin omistajista Suomessa. Herätimme suurta huvitusta kanssakilpailijoissa ja tuomareissa, mutta positiivinen asenne on jäänyt noilta alkuajoilta pysyvästi harrastustoimintaani. Olen saanut ihania ystäviä cockeriharrastajista!
Opiskelujeni ollessa loppusuoralla saapui talouteen Tinkan siskon pentu, Tuli. Tuli osoittautui vieläkin sähäkämmäksi tapaukseksi kuin Tinka! Muutaman vuoden parivaljakko ehti olla ihastuttamassa elämääni, sitten Tinka valitettavasti menehtyi äkillisesti. Tulin kanssa onkin sitten harrastettu pienimuotoisesti agilitya, tottelevaisuutta ja tietenkin käytännön metsästystä. Metsästyskokeissakin on käyty kohtuullisin tuloksin. Tulin kanssa jäi pohjatyö vajavaiseksi ja Tuli menee välillä perään riistatilanteissa. Tuli on kuitenkin erittäin vauhdikas metsästäjä ja varma noutaja. Jätin Tulin pennun Lumon itselleni. Lumon kanssa kesti jonkin aikaa, että yhteinen sävel löytyi, mutta nyt olemme saavuttaneet hyvän tasapainon ja Lumo toimii metsällä mukavasti. Lumo on arjessa rauhallisempi kuin Tuli, mutta intoa löytyy metsästystilanteissa. Uusi seikkailu on alkamassa Elotulen Suklaahipun eli Hipun kanssa.
